Avainsana: toipilas

Osittaista töihin paluuta eli osittaista paluuta mun omaan elämään

Väsyttää valtavasti ihan joka ikinen päivä. Monethan ovat sanoneet, että tämä Long covid on samaa, kuin väsymysoireyhtymä ja siihen osaan samaistua. Toiset saattavat nukkua pitkiä aikoja ilman, että siitä lepoa saa, mutta minun kohdalla asia on koko ajan ollut niin, etten saa nukuttua pitkiä aikoja, päiväunet ovat harvinaisia. Lepään kyllä ja paljon. Väsyttää, mutta ei nukuta.

Olen ollut osittain takaisin työelämässä nyt reilun kuukauden, tein ensin 4 viikkoa neljän tunnin päivää, 4 päivää viikossa. Nyt on nostettu aikaa 5h per päivä ja sitä edessä seuraava 4 viikkoa. Esimies on huolehtivainen ja muistuttelee usein, että kuuntelenhan itseäni, kyllä kuuntelen! Mielellisesti työ tekee hyvää, vaikka oma pelko oli aluksi kova, että miten pystyn työhön, missä pitää ripeästi tehdä asioita, keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa ja muistaa olla vielä ystävällinen – yllätin itteni, alku on mennyt hyvin! Taloudellinen tilanne minut töihin kiirehti, muuten olisin vielä huilaillu. Monet ovat samassa ja vielä pahemmassakin tilanteessa, minulla oli vielä jäljellä Kelan päiviä ja minun oma työterveyslääkäri on ihanan ymmärtäväinen.

Vertaistuesta, mitä saan, on ollut minulle paljon apua, sieltä tiedän sen, kuinka paljon meitä on. Todella paljon ja jotkut ovat sairastaneet jo liian kauan, kun ei loppua näy. Vertaistukea minulla on sosiaalisessa mediassa ja sieltä kautta viestittelyn puolesta, en tunne ketään meiltäpäin, joka sairastaisi samaa. Useat tuntevat aina jonkun, niin minäkin, mutta en omalta paikkakunnalta.

Olen varaillut aikaa lääkäriin, kun minun viimeisin, mutta todella kurja, oire ei ota helpottaakseen. Pakkaskelit ahdistaa henkeä paljon, kuiva keli tuntuu siltä, ettei ulkona saa henkeä ollenkaan ja muutenkin ahdistaa ja puristaa rinnasta kovin. Sydänultra tehtiin minulle ennen, kun alkoi ahdistaa henkeä. Toivon, että pääsen lisää tutkimuksiin. Lääkkeet onneksi on ja ne auttaa, mutta haluaisin parantua jos jotain on tehtävissä.

Tiedän olevani sekava kirjoituksissa, olen sitä myös puheissa, kun kyse on tästä sairaudesta, on niin paljon sanottavaa, ettei osaa pysyä kurissa… pienesti olen palaillut takaisin kuntosalille, se on niin mukavaa – monia vuosia se on ollut harrastuksissa. Sitä pystyn tekemään, kun sinne jaksan mennä. Lenkkeily on vähäistä juuri sen hengenahdistuksen takia. Toivon, että voin olla vertaistukena avoimuuteni ansioista edes jollekkin, pieni toivonkipinä siitä, että pohjalta ei ole vielä noustu, mutta pikkuhiljaa ylöspäin. Minun luonteelleni, kun kaikki pitäis saada ja heti. Tämä on kyllä ollut kivinen tie, mutta hetki hetkeltä parempaan ja kesä on tulossa. Viime kesä meni osaltani huilatessa, mutta ehkä tuleva on parempi. Rakastan niin vihreyttä, puutarhahommia, kukkia ja lämpöä! Ja myös aktiivisempaa elämää…

🤍 Terhi