Olin luonteeltani ahkera, energinen, tunteellinen, malttamaton, kokeilunhaluinen, urheilullinen, eläinrakas, viherpeukalo… ja paljon muuta! Nykyään olen ajatuksiltani sama, mutta totuudessa haaveileva sitkun mutkun, joskus vielä nainen!
Koronarokotteet otin loppuvuodesta -21; ekan piikin ja alkuvuodesta -22 kakkospiikin. Kahden viikon kuluttua sainkin sitten positiivisen tuloksen, en tiedä mistä tartunnan sain, sillä lähipiirissä ei sitä ollut. Asioilla ollessani sen varmaan jostain nappasin… Itse tauti meni helpolla, pari viikkoa vain migreeniä ja kamalaa väsyä! Ei flunssasta tietoakaan – jopa vähän päinvastoin, sillä jouduin hakea apteekista kosteuttavaa suihketta nenän limakalvoille, kun olivat kuivuudesta kipeät. Tämä tapahtui siis tammikuussa -22 ja helmikuun -22 alussa alkoi
erikoisemmat oireet, kun itse taudin tuomat oireet hieman väistyivät. Kaikki alkoi jalkaterien ja varpaiden puutumisella, joka laajeni tunnottomuuteen koko jaloissa. Kävely oli huteraa, kuin vanhoilla ihmisillä – minulla ikää on siis 41v.
Aina liikunnalliseen kehoon tuntui kamalalta. Lääkärissä alkuun vaan kehoitetttiin tekemään raskaustesti, kun oireet eli väsy, päänsärky ja jalkojen puutuminen voi johtua siitäkin ja tulemaan uudelleen jos ei helpota. Kävin usein, pelkona oli minulla, että menee selkä tai lonkat, kun kävelytyyli on muuttunut rajusti. Vuoden mittaan kävin verisuonikirurgit, hermoratatutkimukset, selän MRI-kuvat yms. Selkään sitten ajan kuluessa tulikin vanhaan skolioosikohtaan välilevyn liukuma ja kulumaa. Kipu on ollut välillä kova, johon olen sitten kipulääkettä saanut. Jaloista ei löytynyt mitään eikä selän kuvauksessa löydetty yhteyttä jalkoihin. Aivosumuksi kutsuttu vaiva hiipi oireiden joukkoon pikkuhiljaa: en osaa välillä kirjoittaa, en lukea enkä ymmärrä mitä puhutaan. En erota oikeaa vasemmasta. Tämä oli suurin syy väsymyksen lisäksi, kun hain sairaslomaa toukokuussa -22. Sairaslomalla yhtäjaksoisesti olin reilun 7kk ja taloudellinen tilanne ja normaalin arjen kaipuu ajoi osasairaspäivärahalla töihin helmikuussa -23. Oireita on myös sydänvaiva ja hengenahdistus, johon olen saanut lääkkeet, että pärjään, vaikka kunnollista syytä ei ole löytynyt.
Läheisistä osa ymmärtää hyvin, osa ei ollenkaan. Tämä Long covid kun ei välttämättä näy päälle päin, niin ei voi toinen ymmärtää, mitä sisällä on. Päivät on mennyt sängyssä maaten yksin, kun hälinää ei kestä. Päässä kun pyörii omat monet kanavat päällekkäin, niin siinä on jo kestämistä. Mieli on monista syistä heittänyt kuperkeikkaa ja olenkin ollut yhteydessä työterveyspsykologiin ja itse etsinyt netistä apua oman mielen ongelmiin. Rakastan paljon, mutta en ole jaksanut rakastaa niin kuin olisi pitänyt, itseänikään!
Vointi on ajan saatossa hieman parantunut. Aika onkin se, jota jokainen terveydenhuollon ammattilainen on minun käskenyt sairaudelle antaa. Sitä kun ei vaan ole, sillä meillä on vain yksi elämä ja se on nyt.
🤍 Terhi
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kirjaudu jotta voit kommentoida.